on harmaa epäpäivä täynnä kaikkea sitä, mitä olen oikeastaan kaivannut, lukuunottamatta lievää kuumetta ja rakkuloita kasvoissa.
Lueskelen sieltä täältä ystävien muistoja Ravelista. Kudon. Odotan lasta koulusta kotiin. Soitan Ravelin Pavanen kuolleelle prinsessalle, pidän sen pehmeydestä, varovaisuudesta, notkeudesta.
En kuuntele Capitol Raren koottuja, koska esikoinen on huudattanut sitä puolitoista viikkoa putkeen saatuaan sen lahjaksi.
Syön mitä haluan. Kananmunia, perunaa ja silliä. Mietin teelaatuja. Miksi Twiningsin vihreää jasmiiniteetä saa nykyisin vain siinä lajikekimarapaketissa?
Surffaan blogeissa.
Kuuntelen pesukoneen jylinää. Kaikkien lakanat ja pyyhkeet menevät pesuun näiden virusten takia. Eikä siitä edes kai ole sanottavammin hyötyä, kun pojat mönkivät viereen joka yö kuitenkin.
Kuin joku osa aivoista olisi koteloitunut työstämään omaa paranemisprosessiaan. Tai ehkä se on talviunta, onhan näitä tuntemuksia ollut ennen tautiakin.
Kuuntelen Coldplayta. Pidän jousisektioista popissa. Se saa minut iloiseksi. Tekee mieli juosta pellolle tanssimaan.
2 kommenttia:
Sun kommentit on niin kivoja tuolla maailman blogeissa että piti tulla katsomaan tänne asti.
Lämmitti se, mitä kerroit mummostasi.
Iloa ja voi hyvin!
Kiitos Ginkgo biloba - hauska tutustua!
Mummot on kivoja, vaikka ei tämä kyseinen mummo mikään ristiriidaton hahmo ole.
Tulen tutustumaan sun blogiin ihan kohta puolin...
Lähetä kommentti