Joulun sanoma

Loppuviikko sairastelua ja joulujuhlia, piparinleivontaa. Tänään pääsimme kuitenkin lähtemään erääseen pikkukaupunkiin, Mummon sekä tätien A:n ja P:n luo. Kahveja, glögejä, torttuja ja herkkuja mielin määrin. Mummolta neljä albumillista kuvia mukaan, minulle ne ovat aarteita.

Mummo oli viimeinen etappi ennen kotiinlähtöä ja pojat luikauttivat molemmat lähtiäisiksi laulun; hra Pikkarainen Piparkakkumarssin, esikoinen Joulupuu on rakennettu. Kun isoveli on päässyt kohtaan "kallis Vapahtajamme" löytää pikkuveli sisäisen teologinsa ja kysyy: "Mitä tarkoittaa vapahtaja?" Johon minä, äiti, että "Noooh..ehm...no sellaista vapauttajaa..." Johon hra Pikkarainen kulmat kurtussa että "Vapauttaa? Se vapauttaa niinku mistä?" "Synneistä," vastaa isä tyynesti, eikä tämä äiti-ihminen ehdi edes katsoa toruvasti isäihmistä moisten sanojen käytöstä, kun futista harrastavan hra Pikkaraisen otsauurteet syvenevät ja kasvoille leviää epäuskoinen ilme hänen lausuessaan painavasti, ikäänkuin hänen sieraimiinsa olisi juuri luikerellut outo haju:
"Syn-deis-tä?"