Aika paljon iloa lauantaista

Ensinnäkin; hyvinnukuttu yö. Takana skipattu työpaikan pikkujoulu - tai puolinaisesti. Osallistuin katsomalla teatteriesityksen, kun lippu kerran oli lunastettu, mutta jotenkin, huonosta omastatunnosta huolimatta, sain kiemurreltua itseni autolle, ja autolla ihanasti kotiin.

Ja jos joku ihmettelee, niin, kyllä työpaikan pikkujoulujen väliinjättämisestäkin tosiaan voi huonoa omaatuntoa kantaa. Mutta joskus ihminen on enemmän väsynyt raato kuin letkeää juhlaseuraa, ja joskus ihminen on ollut ihan liikaa töissä ja liian vähän kotona, ja sitten on vaan osattava valita.

Nukuin kuin kivi.

Aamulla katsoin poikien kanssa Joulu Valhallassa -sarjaa, joka kiinnostaa molempia kovasti. Ja tiedän, ettei se kyllä ole Hra Pikkaraisen ohjelma. Mutta ihan kaikkea en/emme raatsi tokaluokkalaiselta kieltää pikkuveljen varjolla ja nyt sitä on sitten katsottu heleneineen ja lokeineen kaikkineen. Pojat ovat kyllä aiemmin kiinnostuneina tavailleet Kunnaksen Viikingit tulevat -opusta, mutta tv-sarja on kyllä vienyt innostuksen ihan uuteen potenssiin. Anopin jäämistöistä tulleet mytologiaa ja myyttejä käsittelevät kirjaset ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Onneksi ne ovat kuitenkin englanniksi, että esikoiselta voi vielä hetken jotakin suodattaa.

Hra Pikkaraiselta lähti tänään hammas. Ihan huomaamatta. Hän ilmeisesti söi sen karkkipäivän karkkiensa ohessa. Halusi ihan juoksennella ympäri olohuonetta pelkästä ilosta. Istuutui sitten sohvalle reteän maailmanmiesmäisesti kuin Jörn Donner; ei malttaisi odottaa maanantaita, kavereille täytyy päästä kertomaan! Iso poika hänkin siis jo. Hampaat tipahtelevat. Kirjaimet kiinnostavat. Pikkarainen se oli, joka tavasi Haribo-pussin kyljestä taannoin: "A-R-P-O. Kokis." Samaistaa itsensä kovasti Tuula Kallioniemen Konsta-kirjojen päähenkilöön, joka on ekaluokkalainen. On vähän samanlaisia ongelmiakin, nimittäin pussailevat tytöt. Tokaluokkalainenkin kuuntelee Konstan elämää mielellään. Tosin, jos häneltä kysytään, niin häntä oikeastaan todella kiinnostaa vaan Eminem. Ja hän haluaa kolme (!) räppilippistä joululahjaksi.

Iloa tuotti tänään myös retki Käpylän tekojäälle, jossa pojat sinnikkäästi pari numeroa liian pienillä luistimillaan hapuilivat itsensä pystyasentoon.Tuntui hyvin etäisesti talvelta ja etäisesti myös tieteisromaanilta. Pasilan mustanpuhuvat talot pienine valoineen sekä Kätilöopiston ja Mäkelänkadun väliin jäävä synkömetsä eivät kyllä hyvällä tahdollakaan sanottuna ole mistään idyllisestä postikortista.

Illalla pidettiin kuin pidettiinkin vielä joulukorttisulkeiset. Huomenna jatketaan.

Iltasaduksi luen itselleni vähän Hesaria. En ole pariin viikkoon taas ehtinyt koskeakaan.