Myönnettäköön, että yö olisi voinut mennä paremmin, kuopus olisi voinut olla terveempi, oma ien olisi voinut olla vihoittelematta ja olisin voinut olla olematta ärtyinen heti aamusta. Hesarinhakumatka ja pikkupakkanen kuitenkin piristivät mieltäni; tällaisinä päivinä olen yleensä toimintakykyisimmilläni ja avoimimmillani. Jäin kotiin Pikku Yskösmiehen kanssa ja vietimme aamupäivän Lumikkia katsellen ja legoilla leikkien.
Siipan tullessa kotiin teimme vuoronvaihdon ja kiirehdin - no, oltakoon totuudenmukaisia: etenin sijaistoimintayrityksistäni huolimatta - töihin. Pari tuntia naputtelua päätteen ääressä ja uutena tuulenpuuskana Stoaan, jonne olin menossa katsomaan Arja Raatikaisen Café Metroa.
Ennen esitystä päätin piipahtaa Itäkeskuksessa pikkushoppailulla - pikkupakkaset saivat muistamaan, ettei minulla oikeastaan ole säädyllistä talvitakkia. Liekö syy alas vyöryvien osakekurssien, mutta kaupoissa ei ollut lähes lainkaan asiakkaita ja tunnelma oli muutenkin apea. Apeus tarttui minuunkin, en jaksanut haluta mitään.
Tunnelma oli kuitenkin täysin päinvastainen kauppakeskuksen keskuskadulla, se pursuili muslimiväestöä. Perheravintolat, kahvilat sekä erilaiset vempeleet oli kansoitettu muslimiperheillä ja iloinen porina kimpoili ovista ja ikkunoista. Mies tiesi kotiin tullessa kertoa, että Ramadan on päättynyt tänään. Ihmisvilinää katsellessäni mietin kuinka Suomi on muuttunut viidessätoistavuodessa tai ehkä puhutaan vain kymmenestä vuodesta. Muuttukoon, sanon minä, kaikki muuttuu.
Blogin tunnuskuva on muuten osa Pehr Hilleströmin (1732-1816) maalauksesta Rouva istuu lukemassa, kamarineito tuo teetä. Pitänee vielä vähän fiksata kuvaa, että mahtuu raameihin, mutta teen sen joskus myöhemmin.
