tiistai 16. joulukuuta 2008

Aivot, nuo pikku veijarit

Sanotaan, että ihminen on - noin hypoteettisesti - tehnyt vaikka kolmen viikon kujanjuoksun töidensä kanssa, ja sitten sille tulee jokin luonnollinen stoppi, kuten esimerkiksi että esimerkiksi koko senhetkinen työprosessi tulee jonkinlaiseen päätepisteeseensä. Ja sitä on niin ONNELLINEN ja VAPAUTUNUT olo, kun tulee seuraavaan päivänä töihin. Tuntuu, ettei mitään töitä enää oikeastaan olekaan, ehkä pikkuisia kysymysmerkkejä, helppoja asioita korkeintaan, joihin löytyy vastauksia tuosta vain. Sitten euforiapilvellään jalkojaan heilutteleva tietotyöläinen lähtee lounaalle, ja seurustelee kollegoidensa kanssa ja palaa työpaikalleen. Ovella sitten hamuaa avaimiaan, ensin hitaasti (adagio), sitten kiihtyen (accelerando), päätyen sitten ihmeelliseen laukkunurinpäin- housut-taskut-kaula-puseronsisus-performanssiin (courante*), johon huolestunut kollega ymmärtää kompata kysymällä mikä tietotyöläisellä on hukassa. Tähän tietotyöläinen vastaa pää säkkimäisessä laukussaan, että "Noi...noi...hampaat."

Että silleen ne on kätevät ne aivot, että aina sieltä joku sana tulee.

*courante=[kura't] ransk. eräs vanha vilkastempoinen tanssi

8 kommenttia:

violet kirjoitti...

Tyrskis, ei muuta;-)
Tai no, sen verran, että omat aivoni toimivat hiukan samaan tapaan kuin sulla siellä.

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Tämä piirre, että sanat häviävät, on ollut matkaseurana lapsesta saakka. Tälle on kai jokin nimikin, mutta kuvaavaa on, etten muista sitä:D.

Myös kuopuksella on samanlaista sanahäviötä havaittavissa. Mutta sanahäviön hyvä puoli on se, että jos kuitenkin haluaa kommunikoida muiden kanssa tulee keksineeksi outoja uudissanoja. Kuopus halusi esimerkiksi taannoin olla "vesiperuna". Viittasi sillä näkemäämme erityisen suloiseen pallokalayksilöön.

Heli kirjoitti...

hahhati ja huhhuh, taitaa lapset herätä kun hohotan!

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

;D.

Matroskin kirjoitti...

Voihan se olla vain dementiaa :).

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Juu. Muitakin muistihäiriöitä on koko ajan.

Lotta kirjoitti...

:D toivottavasti löytyivät lopulta.

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Joo. Löytyivät. Ja hukkuivat ja löytyivät. Sitten mulla on myös kaksi kännykkää, työ- ja henkilökohtainen. Ja lompakko.

Ja lapset. Tästä kuusikosta yritän pysyä kärryillä, että missä ne päivän aikana ovat.