Töissä keitän yleensä aluksi teen, kun harvemmin ehdin sitä kotona nauttia. Tämä Clipperin tee on tämänhetkinen suosikki. Beethovenin rintakuvan toin kotoa remontin alta pois. Hieno esine sinänsä, mutta ei ole oikein kotona löytänyt paikaansa, ehkä B:n hieman kammottavan tyhjän katseen vuoksi - ymmärtääkseni kuolinnaamio on ollut tässä jonkinlaisena mallina. Olen kipsipään omasta lapsuudenkodistani mukaani saanut, ja muistan, että omassa lapsuudessani pää hieman hirvitti. Silti se on jollain tavalla kiehtova, erilainen esine, josta ei ole raatsinut luopuakaan. Viime viikolla sain kevennettyä B:n profiilia hiukan koristamalla häntä hieman näillä hienoilla perhosilla, jotka ostin läheisen palvelutalon myyjäisistä. Ne on tehty näistenlehtien sivuista ja piipunrasseista, pidän niistä kovasti. Nähdäkseni B:n otsarypyt ovat myös hieman silinneet.
4 kommenttia:
onpa kaunis teekuppi. ja keväinen beethoven. vaikka tyhjän katseen kai peittäisi ennemmin esimerkiksi aurinkolaseilla... perhosratkaisu on hyvä, vähemmän vitsikäs ja vähemmän sen näköinen, että beethoven on osallistunut kotibileisiin.
meilläkin oli beethovenin rintakuva kotona kun olin pieni. sillä oli paljon rehevämmät hiukset ja muistaakseni myös pupillit.
Hmm. Pitääpä kaivella aurinkolasivarantoja. Tai ehkä sille vaan pitäisi maalata silmät. Tai tehdä sinitarrasta.
Nyt kun mainitsit hiuksista, ekaa kertaa tarkatelen siltä kantilta, olen aina pitänyt noita kohtalaisen tuuhean näköisinä, nyt tajuan, että nehän on kammattu 50-luvun tyyliin ja sangen naisellisesti. Ehkä se ei olekaan Ludivg, vaan Kerttu, Orvokki, tai Salme.
B on aika vinha. Näyttäisi siltä, että sinulla on oikein viihtyisä työpiste/-paikka! Toivottavasti saat myös tehdä siellä mieleistäsi työtä.
Kathe, työn sisältö on...ok. Vaikka toisaalta, kyllähän kaikkiin (?)töihin liittyy piirteitä, jotka olisi valmis vaihtamaan pois. Kellokortti pienten lasten äidillä esmes.
Lähetä kommentti