Kevätpäiväntasauksen jälkeen. Koko viikon olen nukkunut huonosti; herään neljältä ja valvon tunnin, puolitoista. Syytän valoa ja ihan vähän sänkyymme pyrkiviä, outoja uneksuvia poikiamme. Puoli viideltä on jo ihan hieno valo. Olisipä joku pelto, jota tuijottaa aamuhämyssä.
Liikaa valoa; Andrei Arsenjevits! Tuo yllä näkyvä Tua Forsströmin runo kuuluu ikisuosikkeihini nimenomaan tuona Hesarissa ilmestyneenä Timo Hämäläisen suomennoksena. Se löytyi taas kun tyhjentelimme ullakkoa remonttimiesten tieltä. Teksti löytyy muuten myös täältä koko Hevosten kanssa vietetyn yön jälkeen -kokoelman suomentaneen Caj Westerbergin käännöksenä, joka on myös ihan ansiokas. Mutta silti; tämä Hämäläisen suomennos on se, johon laskeudun ja putoan. Westerbergillä on kärkevämpi, terävämpi rytmi.
Edellinen viikko meni hirveässä kiireessä, iltaisin olimme koko perheen voimalla jossain; lääkärissä, parturissa, välipalakurssilla ja eilen muskarin matineassa ja kaupassa. Tänään olemme vain tämän aamupäivän. Katselen syksyn ja talven jäämiä ikkunassa, aurinko on niille armoton. Pölyä tuolien alla, loputtomasti paperi- ja vaatekasoja ympäriinsä.
Keitän teen.
5 kommenttia:
Nautinnosta yökkäriaamua teidän perheelle! Jos yhtään lohduttaa, jäämät löytyvät myös meidän ikkunoista. Kevään valo on onneksi niin voimakas, että aurinko paistaa jopa jäämien läpi ja meillä on sisälläkin ihana valo!
Lisäys edelliseen... "Nautinnollista" piti kirjoittamani! :) Ajatukset ovat sormia nopeammat...
Ihanaa, että jonkun muunkin kotona on kasoja!
Terve Hiiriemo,
kiitos käynnistä (et kai aiemmin ollut käynytkään ?)
Jäämät on yksi kevään merkki, eikös vaan. Näin yritän runollisesti itselleni uskotella.
Kathe; tuo kasajuttu on todella riistäytynyt perheessämme käsistä (Kuvat ovat aika pienistä pinoista) Tosin mummoni kertoi useampi vuosi sitten, että hänen naapuritalossaan kuolleen mieshenkilön asunnosta oli edesmenneeltä löydetty siirtolavallinen sanoma- ym. lehtiä. Ihmettelivät miten pieneen asuntoon oli sellaisia määriä edes mahtunut.
Voin vain todeta: kyllä mahtuu.
Hei taasen!
Mikäli oikein muistan, vierailin blogissasi ensimmäisen kerran pulladonnaa katsomassa. Kuva oli yliveto, kuten myös tuo blogisi nimi. Ihailen mielikuvituksesi lentoa!
:)
Lähetä kommentti