Kops, kops, siih, sviih. Mukulakiveä ja sohjolunta. Sinistä. Helsingin keskustassa käyminen on nykyisin melkein ulkomaanmatkaan verrattava kokemus. Mies aina aika ajoin ajattelee ääneen: ""Muutettaisko me vielä vanhoilla päivillä takasin keskustaan? Tai meren rantaan?" Ja kieltämättä sitä tuntee hieman hetkellistä houkutusta siellä asioidessaan. (Taloudellisista realiteeteista ei kannata tässä kohti puhua tai ekologisista)
Mutta outoa kyllä, houkuttelevaa on täällä lähiöpellollakin nyt. Lumi pehmentää kaiken, valot, mustan ja lian, vaimentaa äänet. Pulkkamäkeä lasten kanssa, iltakävelyllä ja leivänhakumatkalla lähihuoltoasemalla. Pieni nukkumalähiömme on kuin unta.
Ja kyllä, eräät koivet ovat palanneet. Jippii!
Talvi, Talvi, Talvi! Syleilen Sinua!
3 kommenttia:
missäs epavirallinen mielikuvitusystävämme luuraa?
Heippa Violet,
Kiitos kysymästä, Just katoin sunkin blogia ja totesin että kaikkea kivaa ja kaunista on sinne ilmestynyt.
On ollut työkiireitä plus sairasloma, jonka aikana meni niska jumiin, olen ollut monta päivää ilman tietsikkaa...
Mutta ennenkaikkea yritän saada nukuttua...tämä bloggailu on tullut melkeinpä aina tehtyä tässä iltasella ja illat sitten venyvät jotenkin liikaa, on univajetta. Tämä jatkuva sairastelu perheessä vetäää mielen matalaksi. En haluaisi näistä sairasteluista kirjoittaa, mutta niiden parissa mieli koko ajan askaroi. Siksi siis on hieman hiljaista.
Kiitos kun kävit katsastamassa!
Kyllä tästä kohta noustaan...
Täällä kaipaillaan uusia postauksiasi myös kovasti, mutta nukkuminen ja paraneminen on toki tärkeämpää!
Lähetä kommentti