Venuskuukausi

Aika on naurava nuorukainen, joka hiihtää jäisellä jäällä. Nopea, nopea.
Rikkipalanut silityslaudan peite,
iltahetki yksikseen, kun miehet ovat valloittamassa maailmaa.
Liian kylmä tuuli merenrantakaupungissa.

Uskoisin, että pimeä kausi on selätetty. Vaikka paljon on ajatuksia, jotka haluaisi yksinkertaisesti hajottaa atomeiksi , on myös suunnitelmia ja toivomuksia, haaveita.

Venus loistaa joka ilta uskollisesti kun kurkkaan keittiön ikkunasta. Ihan kuin se haluaisi kertoa jotain? Tiedostan sen vakaan jökötyksen vastapäisten talojen välissä, teinpä sitten mitä hyvänsä, ja sitten välistä käyn tarkistamassa, vieläkö tähti on paikallaan. On, on se. No, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin kyllähän se liikkuu. Mutta keittiön ikkunasta sen näkee koko matkalta aika kivasti. Ja sitten ihmettelen, mihin se aika minulta hukkuu ja valuu, enkä ehdi mitään. No, justiinsa tällaisiin tähdellisyyksiin se menee.

Nina Simonea haluan kaikille suositella. Näillä parilla tulkinnalla on valettu täällä päässä uskoa
http://www.youtube.com/watch?v=LSSIlx9hiu8&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=GUcXI2BIUOQ
Ensimmäinen on sellainen, että mitäpä sitä selittelemään - mitäpä muuta kukaan haluaisi rakkailleen - tai maailmalle - laulaa.
Toinen on myös hieno tulkinta - ja Ninalla on tässä livetaltioinnissa niin hieno staili että. Se on kummallista; Simone laulaa niin luontevan ja yksinkertaisen oloisesti, mutta kuitenkin tuloksena on jotain ihan jäljittelemätöntä.


**********************

Tulen pitämään muutamien seuraavien viikojen ajan aika verkkaista kirjoitustahtia, perhe-, terveys-työ- ja remonttisyihin vedoten. Vaikka mistäpä sitä tietää....olen itsekseni muutaman päivän, ennenkuin matkustan maalle. Tätä ei ole tapahtunut aikoihin. Eihän sitä tiedä mihin se johtaa.