Tulipa oivaan aikaan Mia Halmeen dokumentti Iso Poika, joka kuvasi hänen esikoisensa Eelin ensimmäisen kouluvuoden tuntoja.
Meilläkin alkaa koulu taas pikkuhiljaa siintää mielessä. Joululomaa on perheessämme vietetty kaikenkaikkiaan aika auvoisissa ja hitaissa tunnelmissa, pojat, veljekset ovat löytäneet toisensa ihan uudella tasolla, leikkivät keskenään, nauravat ja kutkattavat juttuja, joita me aikuiset emme oikeastaan ymmärrä alkuunkaan. Tokaluokkalaisemme on tuntunut todella vapautuneelta ja tasapainoiselta ja näin aikuisen näkökulmasta katsottuna oman ikäiseltään. Poissa on uho ja rock-kukkoilu, loputon kännykän näpläys ja uusien musatiedostojen, kännykkä- ja tietokonepelien mankuminen. En ole ihan varma, pitäisikö olla iloinen vai huolissaan, että tokaluokkalainen on halunnut viettää koko loman perheen parissa ja kolme vuotta pienemmän veljensä kanssa leikkien. Huolissani en nyt tänään, kivan päivän jälkeen, oikein osaa olla.
Niin, tuo dokumentti Eelistä ei mullistanut sinänsä näkemyksiäni ekaluokkalaisista tai tokaluokkalaisistakaan pojista, mutta oli huojentava vertaistuki näyttäessään avoimesti pienen miehen iloja ja suruja. Melkeinpä kaikki tilanteet olivat oman esikoisen kautta tuttuja. Esimerkiksi se maailmantuska, jota pieni Eeli poti tehdessään kotiläksyjä, naapurin lasten pomppiessa trampoliinilla oli paitsi tietysti absurdia myös - lohduttavaa. Sillä juuri noiden sanojen (mm."Mä haluun kuolla!") aiheuttaman ahdistuksen ja hämmennyksen kanssa sitä on itsekin tullut mietittyä, että mitä ihmettä sitä on tehnyt niin väärin, kun lapsi sanoo noin. Kai se sitten on normaalia, vaikka vanhemman korvassa hälytyskellot kilkattaisivatkin kuin Pietarinkirkon kellot pääsiäisenä.
Hauskinta, ja omassa lajissaan opettavaista antia filmissä oli ehdottomasti hetki, jossa Eeli-pojan ekaluokkalaiset kaverit nokittivat toisiaan huvipuistokredibiliteetillään. Eli siis sillä, mihin laitteisiin pääsisivät/uskaltaisivat huvipuistossa mennä. Kaverit - siis ymmärtääkseni he olivat myös ekaluokkalaisia - kertoivat myös polttaneensa tupakkaa, ja jotain puhetta alastomista naisista oli myös. Taisin hohottaa kuin joulupukki. Nooh, nytpä taas osaa itsekin suhtautua kaikkiin kuulemiinsa todistuksiin stoalaisella tyyneydellä.
6 kommenttia:
Onpa harmi etten voi nähdä tuota ohjelmaa.
Kahden pojan äitinä olisi kiinnostanut myös. Mullahan nuo ovat nyt 9,5 ja 7 -vuotiaita.
Pojat tekevät asioita joista luulen ettei kukaan muu - sitten puhun jonkun muun vanhemman kanssa tai itse näen että no ei sentään...
Sitten on asioita, etenkin esikoisellani, jotka ovat todella sellaisia joista ihmiset sanovat "en ole koskaan nähnyt mitään samankaltaista". Ne ovat sitten asioita, joiden kohdalla vertailu toisiin ei auta. Erilaisuutta, erikoisuutta, yksilöllisyyttä. Sitähän on ja pitää olla.
Monasti (no, ainakin kerran vuodessa Suomen-reissulla) mietin mitä tapahtuisia jos muuttaisimme Suomeen ja pojat sujahtaisivat siihen koulu-kulttuuriin (ja kaikkeen muuhun lasten elämänmenoon). Monasti huomaan että se on niin kovin erilaista kuin mihin he ovat tottuneet.
Hei Violet,
Yle Areenassa voi käydä katselelmassa tuon dokkarin
http://areena.yle.fi/toista?id=1760317
Olisi mielenkiintoista kuulla joskus siitä, miten lapsia - ja tietysti tässä tapauksessa nyt erityisesti poikia - kasvatetaan...ja miten koet, mikä on siellä miehen malli?
Vahvuutta olla oma erilainen itsensä, sitä toki minäkin haluaisin pienille miehille opettaa. Mutta luulisin , että lapsen on vaikea tietää mikä on se hänen syvin olemuksensa ja tahtonsa. (Eikä se tietenkään oikeasti ole ihan selvää minullekaan vaikka kuinka vanhempi tässä olenkin.) Se ristiriita syntyy kaikista ympristön asettamista paineista, vanhempien, kaverien, median ja sitten sitten vielä siitä biologis-fyysisestä perimästä, joka kullekin on suotu. Ei oo helppoo pienillä miehillä - niinkuin ei kellään.
Luuletko, onko Belgiassa tai RAnskassa helppoa olla mies?
Apua, näen jo unia koulunaloituksesta. Esikoiselleni on hirvittävän tärkeää, että isommat, rajummat pojat hyväksyvät, ja samalla hän on kovin herkkä, kun vähän pintaa raaputtaa, löytyy vielä vauvamaisuutta. Pelottaa kun koulussa on vain yksi aikuinen koko luokkaa kohti. Huomaako hän ongelmat, pelot, pätemisen tarpeen? Voiko sellaiseen aikuiseen luottaa, jolla on liikaa suojatteja?
Koulu on kyllä iso juttu, lapsille ja vanhemmille. Mutta ei kannata surra tulevata tautia, sanoo mummoni. Ja lohdutukseksi voin myös kertoa, että esikoiselle on osunut onneksi kaksi ihan järkevää ja mukavaa opettajaa. Ehkäpä suurin osa opettajista on ihan järkeviä ja kivoja. Itse olen yrittänyt tulla juttuun muiden vanhempien kanssa, jotta olisi sellaiset avoimet keskusteluvälit.
Ei minulla kyllä ole aavistustakaan onko täällä tai Ranskassa helppoa olla mies. Tuskin se juuri sen kummallisempaa on kuin muuallakaan. Jos mediaa on uskominen niin eihän se nykyään ole helppoa missään. Samoista asioista puhutaan: että miehillä ei "ole paikkaa" ta sellaista miehistä tilaa, kun naisetkin änkeevät joka paikkaan;-)
Mehän siis emme tunne yhtä ainutta belgialaista perhettä. Poikien koulu on ranskalainen ja sitä kautta tuntemamme ihmiset ovat lähinnä ranskalaisia, samoin kuin miehen suku.
Ei mulla ole paukkuja yrittääkään sanoa miten täällä kasvatetaan lapsia. KESKIMÄÄRIN voi tietysti sanoa että kuri on melko kova ja käytöstapoja vaaditaan (mutta EI päde tietysti kaikkiin)ja uskon että monet jutut sallitaan lapsille/nuorille myöhemmin kuin vaikka siellä Suomessa (muttei tämäkään tietysti kaikkiin päde...kummassakaan maassa).
Mutta joo, ei tästä mitään tule, liian laaja kysymys.
Silloin kun lapseni ovat eri ympäristössä erotan paremmin ne asiat joissa he ovat vaikka nyt sitten suomalaispoikien kanssa erilaisia (ja taas se "keskimäärin").
Kiitos!
Kyllä niitä keskimääräisyyksiä varmasti löytyy. Jotenkin sama tuntuma mulla on, mitä nyt olen matkustellut Euroopassa.
Tommoisena yksittäishuomiona;
Tuo käytöstapojen vaatimus on musta ihan hyvä, se, että pojiltakin käytöstapoja vaaditaan antaa heille avaimia toimia toisten kanssa. Musta tuntuu, että täällä Suomessa osa ihmisistä ei osaa edes alkellisinta tervehtimiskulttuuria (koskee sekä miehiä että naisia), ja se lisää heidän vetäytynyttä ahdistustaan.
Lähetä kommentti