Tässä taannoin asioin Marimekon myymälässä. Näin nämä Pirput Parput - rasiat kassan vieressä ja lisäsin ne ostoksiini. Viereen pyrähti jostain pieni poika, ehkä eskari-ikäinen tai vähän vanhempi, ja henkäisi "Äiti, hienoja, kato kuin hienoja rasioita! Mä haluun tämmöisen! Äitii, haluun tämmöisen?" hehkutti poika ja otti punaisen rasian käteensä. "Älä ota sitä!" kuului äidin ääni "Laita se pois. Ja sitäpaitsi; se ei ole edes poikien värinen." Pieni mies yritti vielä: "Mut ku..." Laittoi sitten rasian nätisti paikalleen.
Käännähdin katsomaan tämä minidraaman pääosanesittäjiä. Oli Planeetta Burberryltä kotoisin oleva beessi äiti, joka oli pukenut lapsensa kireestä kantapäähän tummansiniseen.
Ja sitten olen miettinyt, että mikä ihme on tehnyt musta näin ahdasmielisen, kun minusta tää tarina on aika surullinen.
5 kommenttia:
Ai hitsi kun olisi ollut herkullista lyödä raha tiskiin ja ostaa pojalle se rasia....oliskohan siitä saanut hyvän mielen vai turpiinsa?
Voi poju-poloista! Ystävälle sanoi lastenvaatekaupan myyjä, ettei pojalle voi ostaa keltaista vaatetta. En tajua. Meillä pojilla on tosi paljon punaista.
En minäkään tajua näitä "poikien värit - tyttöjen värit" -vastakkainasetteluja. Saavat rakastaa mitä väriä haluavat. Vain vaaleanpunainen on väri, jota en laittaisi pojalle päälle. Sekin on kyllä häilyväinen raja, sillä trendikkään nuoren miehen päällä vaaleanpunainen paita puvun kanssa näyttää tosi kivalta.
Mietin ihan samaa kuin Violet.
mun kuusivuotiaan pojan lempivärejä ovat vaaleanpunainen, keltainen ja oranssi. (joskus joukkoon kelpuutetaan myös musta ja vihreä.) viime aikoina hän on hieman surullisena todennut, että "en mä tota voi eskariin laittaa, kaikki nauraa mulle." alkusyksystä virkkasin myssyn, tykkäsi, mutta ryntäsi katsomaan peilistä "ei näytä tyttöjen lakilta, mä voin käyttää tätä".
Anteeksi että tulee näin törkeän myöhään, mutta olen ollut pirteä kuin jalkarätti, joten siksi vasta nyt:
Violet; samaa mietin sadasosan itse! Sitten kuitenkin ajattelin että en voi kaikkea tietää kuitenkaan - miksi tuo äiti-ihminen sitten lopulta noin sanoi.
Matroskin & Ilona & Emma; Tuollaistahan se on, meillä on käytetty jopa vaaleanpunaista ja esikoisen lempparihuivi oli viime vuoteen - eli kouluunmenoon saakka - mun joskus 15 v sitten yhdestä batiikkikaupasta ostamani , aikalailla punaisen pirput-parput kankaan värinen huivi. Koulu on kyllä sitten karsinut kaikki turhat punaiset pois esikoisen garderoobista, mutta jos on päivästä toiseen vaikka pelkästään tummia paitoja (ja kyllä, meillekin on niitä siunaantunut), hän saattaa kyllä todeta, että eikö ole yhtään iloisemman värisiä vaatteita.
Tosin:
Päheintä mitä esikoinen (ja yhä enenevässä määrin Hra Pikkarainenkin) tietää, ovat erilaiset tulikuviot. Niiltä molemmilta ihan henki salpautuu, kun jossain sellaista tulee eteen.
(Ja äidiltä myös, mutta tietty ihan eri syystä.)
Lähetä kommentti