Haruki Murakami: After Dark, kesken.
Jaakko Heinimäki: Pyhät, kesken.
Jakob Burkhardt: Italian renessanssin sivistys, kesken vuodesta xxxx.
Stefan Zweig: Ihmiskunnan tähtihetkiä, kesken.
Tito Colliander: Lähellä, keskenpä kesken.
Bonaventura: Fransiskuksen lyhyt legenda, kehtaanko sanoakaan.
Tänään töiden tiimoilla etsin käsiini Jyrki Siukosen "Muissa maailmoissa. Maapallon ulkopuolisten olentojen kulttuurihistoria" -opuksen. Luin sitä sen verran kuin työt edellyttivät (sisäistä hymyä, tämä työpaikka ei voi olla kovin paha, jos joutuu perehtymään esimerkiksi nyt käsillä olevaan opukseen) hyvältä vaikutti, kotiin siis, yöpöydälle odottamaan, että joskus intoudun lukemaan sen loppuun.
Tämä on suorastaan päätöntä. Kaukana ovat ajat, jolloin kirjaa ei voinut palauttaa lukematta loppuun, joskus ennen vanhaan se tuntui suorastaan moraalittomalta. Ja nyt tämä moraaliton ihminen Kirjamessujen ohjelmakataloogin nähdessään ympyröi kolme sivua luentoja ja niihin liittyviä kirjoja ja päättää, että pitää perjantain 24.10. vapaata töistä ja menee kuuntelemaan ne kaikki ympyröidyt ja esittää julkisen vetoomuksen Tapani Kärkkäiselle, että hän vielä jatkaisi Olga Tokarczukin teosten kääntämistä, ja sassiin sittenkin.
2 kommenttia:
Heissan,
kiitos tästä postauksesta erityisesti ja jokaisesta aiemmasta erikseen. Kutkuttavan nimen olet keksinyt, ja kirjoitat sekä eläväisesti että viisaasti. Poikkean tänne vastakin.
Hei Kottarainen, ja kiitos!
Kirjamessut jäivät, tuntuu, että kotona tarvitaan juuri tätä äitiä. Tai, no, äitiä ainakin. Tulipahan luettua Murakamia, ja sitä lähden jatkamaan, kun lapset nukkuvat ja siippakin vetäytyi sänkyyn lueskelemaan.
Lähetä kommentti