Viikot vierähtävät toden totta liian nopeasti, paljon on tapahtunut viime bloggauksen jälkeen; olen matkustanut, viettänyt äitienpäivää, mutta ennen kaikkea yrittänyt metamorfoosia, puristaa itsestäni ulos jonkinsortin kalmarin tai tursaan. Miksikö? Töitä on kohtuullisesti, ja remontissakin sattui ennalta arvaamattomia käänteitä. (Miten ihmiset rakentavat taloja ja säilyttävät järkensä, terveytensä ja avioliittonsa? En ymmärrä!) Lapsilla on paljon harrastuksia, nyt sen huomaan, futisturnauksia, matineoita, kuvisnyyttäriä plus kevätjuhlia ja karnevaalia tuntuu pakkautuvan näille viime viikoille ruuhkaksi asti.
Mutta.
Onneksi on musiikkia, esimerkiksi SMG:n. Ja lapset vaikuttavat energisoituneilta valosta ja keväästä. Kasvavat kaksi ja puoli senttiä vuorokaudessa. Pulppuavat sanottavaansa.
Musiikkia kaikille! Palaan pian...toivottavasti.
Näin minä vihellän matkallani...
(Ihan sievä epäsuhta otsikon ja kuvan välillä muuten. Yksi yhdeksästätoista istutetusta pavusta on itänyt.)
4 kommenttia:
Ai siis miksi teillä on remontti? Uudessa talossa?
Rakennetaan kylmäullakko asuttavaksi.
Hei Epis,
minustakin näin minä vihellän matkallani on riemastuttava laulu ja hieno sanoitus...
Neidonhiuspuu, eikös ookin!
Ja melodia jännästi retro. Kun olen SMG:tä kuunnellut mun on ruvennut mieli ryhtyä soittamaan huuliharppua (ja kitaraa tietty).
Lähetä kommentti