"Tää on ihan kuin se kaupunki siinä Pikkuinen Lotta -kirjassa!" tokaluokkalaisemme herää takapenkiltä kun mutkittelemme Virkkalan läpi. Ja todentotta: länsi-uusmaalainen elämämeno on ilo silmälle, ainakin näin vaihteen vuoksi maanantai-iltana, kun olemme ajaneet läpi ruuhkaisen Helsingin, ja ylipäänsä suoriutuneet läpi ruuhkaisen maanantaipäivän viedäksemme tokaluokkalaisen futismatsiinsa. Joka puolella on isoja pihoja, hedelmäpuita täynnänsä, paljon vanhoja taloja ja toki myös paljon niitä vähemmän vanhoja taloja. Pallokenttä ja hautuumaa sijaitsevat vierekkäin. Äänimaailma on suloisen rauhallinen, lintuja, lapsia, hihkuvia aikuisia. Askeleita ja renkaita hiekkatiellä.
Matsin jälkeen kurvaamme Lohjalle ja pistäydymme Rossossa syömässä. Vanhoja miehiä viettämässä iltaa shakkilaudan äärellä. Jälkiruoaksi käväisemme vielä Lohjan kivikirkon pihalla vetämässä keuhkoihin sinisen kevätillan rauhaa. Haluaisin ikuistaa taksitolpalla jutustelevat kuskit, mutta ei ole kameraa ja se tuntuisi muutenkin tahdittomalta.
Mitään ei tapahdu. Ollaan vaan. Pikkukaupunki parhaimmillaan?
Kävimme pari viikkoa sitten miehen kanssa Roomassa. Älkää pitäkö minua kiittämättömänä, kun sanon, että Rooma oli vähän kuin historiallinen ruotsinlaiva. Puitteet ovat toki komeat ja merkitykselliset, mutta jo niin moneen kertaan merkityksellistetyt, ettei varsinaiselle "omalle" kokemukselleni jäänyt oikein tilaa. Mutta Lohjalla ja Virkkalassa sen sijaan...
(Kuva on kamerakännykällä hämärtyvässä illassa otettu näpsäisy, sorry.)
7 kommenttia:
Mainio tunniste ja koko juttu.
Ei taida minullakaan olla Berlusconin kanssa paljon yhteistä pintaa, hyvä niin.
Kävin Roomassa 2004, muistan silloin tavallaan nauttineeni tuosta historiallinen teemapuisto fiiliksestä, siinä oli jotain hämmentävää, mutta mielenkiintoista ja kevät Italiassa vaan on niin kaunis minusta.
Tykkään blogistasi.
mulla oli prahassa sama olo kuin sulla roomassa. siis että sitä oli jotenkin vaikea kokea henkilökohtaisesti. nyt alkoi tehdä mieli virkkalaan.
kiva kuulla sinun ajatuksia taas, ja päästä mukaan tunnelmiin..Täällä alkaa neljän päivän helatorstai-loma, se vietetään pihalla.
Heipparallaa,
Celia, kiitos!
Heli, Prahassakin taitaa olla niin että turistit lasketaan miljoonissa. Pitänee silti laittaa seuraavaan bloggaukseen vielä jotain Roomasta.
Ninotska, kiitos siitä kortista, käääk, en ole ehtinyt vielä kiittämäänkään. Se oli nostalginen. Nauratti - erityisesti T:n nuorekas ja noheva olemus.
Ja missä oli päivänsankari muuten niissä puutarhajuhlakuvissa?
En ole Roomassa käynyt.
Uskoakseni mulle kävi Venetsiassa kuten sulle Roomassa nyt.
Pidin paikasta (oi, pidin aivan valtavasti!) mutta tuntui silti että "kaikki" olisi jo nähty tv:ssä tai muuten. Tiesi että kun tuosta kääntyy niin siellä on SE ja Se pitää nähdä jne.
Samat sanat. Mainio kirjoitus.
Ymmärrän mitä tarkoitat, se oma kokemus on kuitenkin todella tärkeä. Minulla se yhdistyy usein myös vahvasti ihmisiin, joiden kanssa olen matkalla. Monia matkoja on värittänyt mieheni.
Hän näkee kaikessa katsomisen arvon ja löytää asioita, joita muut eivät näkisi ja hän puhuu kaikkien ihmisten kanssa, osaa kieltä tai ei!Hän on niin hulvaton matkakumppani että jopa Helsinginmatkat ovat aina todellinen kokemus.
Koen myös itse, että jotkut ympäristöt joko puhuttelevat minua tai sitten eivät. Tulee hakeuduttua paikkoihin, jotka puhuttelevat jo etukäteen.
Violet; Niin siinä vähän nyt sitten kävi. Mulla on aavistus muutamasta muusta paikasta, ja pelkäänpä esimerkiksi, että Firenzekin on sellainen. Siellä en ole vielä käynyt, mutta haluaisin toki, Italian renessanssi on musta viehkoa... noin teoriassa kirjoista katsottuna ja levyltä kuunneltuna.
Neidonhiuspuu; jep ihmiset on kyllä myös tärkeitä. Huomaan, että miehen kanssa pitäisi päästä hiukan enemmänkin olemaan kahden, siinä on jopa hetken ujoutta ilmassa, kun arki on kuorittu pois ympäriltä.
Lähetä kommentti