Tyttöset naisten nahoissa

Hän on nyt 65. Vaikka samppanjaa kilisteltiin, luulen että juhliin liittyy myös haikeutta. Onnea, Äiti!

Ikänäöllä ja ilman

Sataa. Luonto rehottaa ja kasvaa. Kosteaa tummanvehreää.

Sain muutama viikko sitten lukulasit ja katso, kirjaimet todella näyttävät isommilta ja selkeämmiltä paperilla ja näytöillä. Outoa kyllä pienet rihmat, syheröt ja pilkut tuntuvat vain lisääntyvän vasemmassa silmässä lasien myötä. Kävin silmälääkärillä, joka arveli, että en ehkä oikeastaan tarvitsisi laseja laisinkaan. Tiedä nyt sitten. Tuntuu kuitenkin, että ikäännyn.

No, pitkästä aikaa ahmin kirjaa, Kazuo Ishiguron Me Orvot-romaania. Lainasin toissa viikolla. Eilen ja tänään olen ahminut, ilman laseja. Kansitekstit lupaavat "koskettavan kuvan häiriintyneestä mielestä" - tämä lupaus ei tosin ollut se, joka sai minut lukemaan kirjan.

Ishiguron teksti oli vangitsevaa; pinnalla kulkee tosin arvoitus, jonka lukija haluaa selviävän, mutta se ei ole tämän jutun clou ollenkaan, vaan se on tuo mielen kuvaus, ihmisen todellisuuden muodostuminen, muistot, muistojen muistot, hetket, mielikuvat, joista ihmismieli rakentaa tarinan ja todellisuuden. Ja miten Ishiguro sen rakentaakaan: kansien väliin on kirjoitettu uskomattoman laaja kudos, jossa mieli on kuin valtameri, jossa jokainen liike, aalto yhteen suuntaan herättää toisen aalloin, ja taas toisen ja yhtäkkiä sitä on kaiken sen aaltoliikkeen keskellä ja ymmärtää, että meri on kaikki, eikä rantoja tai rajoja ole. Olenkohan outo, kun en kokenut kertojaa häirintyneeksi? Traumatisoituneeksi ehkä, enkä ole varma siitäkään.

Samalla Orvot maalaa kuvaa ihmisistä tietyillä historian näyttämöillä -Kiinan ja Japanin välinen sota, Tsiang Kai-sekin ja kommunistien väliset valtataistelut, ylipäätään II Maailmansotaan johtanut maailmantilanne - ja sitä sano itselleen, että niin, minkälaisia ratkaisuja sitä olisikaan tehnyt.

Ja koko ajan tekee.

Eilen luin pätkän Krisina Carlssonin uusinta Herra Darwinin puutarhuria Akateemisessa. Ihanaa tekstiä, olisin mieluusti lukaissut siltä istumalta koko opuksen. Mutta hui; hinta hirvitti, yli kolme kymppiä. Vaikka olisi(n)kin sen arvoinen.