Tänään taisi Lounatuuli hyväillä. Sen kunniaksi muutama sananen. Kesä oli lämmin ja tarpeeksi pitkä tällä kertaa. Ja viimeiset kaksi viikkoa tätä kultaista valoa ja tunteita nostattavaa matalapainetta! Yritän hyväksyä osani (jonka toki ymmärrän olevan monella tapaa etuoikeutettu), olla sännönmukainen -aikaisin ylös, aikaisin nukkumaan ja joka ilta puoli tuntia ulkoilmaa -ja se tuottaa tulosta: en ole enää tärviö-rappio-matamimmiäliskuuper, vaan jaksan puhuakin lasten ja miehen kanssa, ja ehdin tulla aikaisemmin kotiin koululaisemme luo. Tämä yhtälö tarkoittaa myös, että se aika , jonka viime talvena vietin bloggaillen...no, sitä ei enää oikeastaan ole, koska olen tehnyt tämän yleensä iltaisella kaikkien muiden hommien jälkeen.
Muita kuulumisia: Ullakkoremonttimme valmistui alkukesästä. Ullakolla on nyt katsottu telkkua ja tähtiä. Toinen akkuna antaa etelään ja olen nyt puolitoista kuukautta yrittänyt selvittää sen ainoan näkyvän, hyvin kirkkaan tähden identiteettiä. Luulin sitä ensin kesäkolmioksi. Sitten kesäkolmion Vegaksi, sitten Venukseksi ja sitten Jupiteriksi. No, ainakin se uskollisesti ilmaantuu joka ilta samaan aikaan vastapäisen talonharjan päälle. (Haluaisin kaukoputken, mutta tämä nyt on tällaista minä haluan vikinää...ansaitsisinko minä edes sellaisen? Olen tosi haka haluamaan asioita.)
Ah, ja niin, eilen illalla tiirailtiin ullakolla Fellinin Naisten kaupunkia. Se oli symppis ja ärsyttävä samalla kertaa, mutta jäi kesken uuden, askeettisen (hah) unirytmimme vuoksi. Naisten kaupungille voisi helpostikin hymähdellä, mutta en voinut tai halunnut. Oikeastaan kovin moni asia ei ole noista ajoista (1980) muuttunut, vaikka a) mikään historiallinen dokumenttihan se ei todellakaan ole ja b) italialaisessa sukupuolikeskustelussa on takuulla eri painotukset kuin suomalaisessa, pohjoismaalaisessa tai edes pohjoiseurooppalaisessa vastineessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti